Nyt on sitten enää kuukausi aikaa valmistautua lähtöön. Alan vähitellen tajuta, että olen lähdössä jonnekin. Jännitys ei ole vielä saanut valtaansa. Ehkä sen aika tulee vasta, kun nousen lentokoneeseen. Käytännön järjestelyt alkavat olla kutakuinkin hoidettuna. Kovasti kaipaamani USA:n viisumikin saapui tänään ja iso kivi vierähti sydämeltäni. Matkalaukut on tietenkin vielä pakkaamatta. Lisäksi pitäisi tarkistaa pitääkö jotain rokotuksia ottaa. Onneksi reilu kaksi vuotta sittenKeniaan lähtiessäni sain 7 piikkiä, joista suurin osa tehoaa edelleen.
Lauantaina muutin kamat Jyväskylästä, jossa on tullut asusteltua 6 vuotta. Jäin vielä muutamaksi päiväksi majailemaan rakkaan ystäväni Heinin luokse, joka lähtee torstaina vajaaksi kolmeksi kuukaudeksi Thaimaaseen. Saimme yhdessä jakaa lähtötunnelmat. Kyllä se vaan haikeeta on jättää tämä mahtava kaupunki ja ennen kaikkea kaikki ne mahtavat ihmiset joihin täällä ollessani olen saanut tutustua. Mutta yhteydenpito pitäisi nykypäivänä olla helppoa ja ainahan voin palata takaisin. Tällä hetkellä on kuitenkin vielä ihan auki, mihin suunnistan helmikuussa Suomeen palattuani.
On elämä Jumalan kanssa vaan mahtava seikkailu. Ei voi tietää, mitä sitä vuoden päästä tekee ja missä asustelee, mutta siitä voin olla varma, että silloinkin Jeesus on mun kanssani ja saan toteuttaa sitä tehtävää, joka mulle on varattu ja elää Jumalan lupaamaa yltäkylläistä elämää.
