Rohkaisua ja ruusuja

Ensimmaiseksi haluan toivottaa mamalle onnea ja siunausta syntymapaivan johdosta. (Ja vinkkina voin ilmoittaa, etta allekirjoittaneenkin synttarit lahestyvat kovaa vauhtia, etta paketit pitas olla jo matkalla ehtiakseen perille ajoissa. ;) Meilla on mun syntymapaivana taalla taasen partyt. Talla kertaa kyseessa on jonkin sortin naamiaiset joulun kunniaksi eika mulla oo viela hajuakaan asusteesta. Paras puku kuulemma palkitaan ruhtinaallisesti.



Edellisviikko oli kaikesta kiireestaan huolimatta huippuviikko. Torstai ja perjantai paivat olivat opetuksen osalta todella voimallisia. Tan viikon aiheena meilla oli Jumalan aanen kuuleminen ja alkuviikosta kaytiin vahan teoriaa ja loppuviikko sit olikin oikeestaan pelkkaa kaytantoo. Torstaina me luovuttiin asioista, jotka estaa meita kuulemasta Jumalan aanta. Jos ne oli abstrakteja asioita, ne kirjotettiin paperille, joka heitettiin tuleen, mutta osa poltti ihan konkreettisia tavaroita. Sit me kuunneltiin, mita Jumalalla on meille sanottavaa meista ja hanen suunnitelmistaan meidan varalle. Perjantaina jokainen sai henkilon nimen jonka puolesta rukoilla ja kuunnella Jumalaa. Loppupaivasta me sit jaettiin, mita kukin oli kuullut aj oli todella mahtava huomat, miten Jumala kaytti meita kaikkia siunaamaan toisiamme. Ja parasta oli tietysti tajuta etta Jumala puhuu meille ja me voidaan kuulla hanen aanensa.



Torstai illan kiitospaivan lounas oli verrattavissa meikalaisten joulupoytaan ja ilmeisesti tyylikin on samanlainen lei syodaan niin plajon, etta napa paukkuu. Ma kykenin onneksi aika hyvin hillitsemaan itseni enka sit lahteny ollenkaan santsaamaan. Poydassa oli kalkkunaa, kinkkua, perunamuusia, jonkin sortin pavunvarsisekotusta (en tehnyt sit lahempaa tuttavuutta), sweet potatos eli makeaa perunaa vaahtokarkkkien kera ja makoisaa kastiketta lihoille. Lisaksi oli kahdenlaista salaattia. Toinen sisalsi hedelmia, kookosta ja vaahtokarkkeja. Toi vaahtokarkkien lisaaminen ruokaan ja salaatteihin on kylla ainakin meikalaiselle ihan uutta eika valttamatta mikaan maailman paras keksinto. Illan kruunasi kyky-show, jossa saimme nauttia toinen toistaan riemastuttavimmista esityksista. Oli lauluja bandin kera ja yksin, korkealaatuista stand-up komiikkaa, taikatemppuja, sketseja, sound of musicin Ensenada versio jne. Illan kruunasi Jean-Philipin (sveitsilainen edellisen opetuslapseuskoulun opiskelija) tulishow.

Perjantaina iltapaivalla meidan ryhman pojat pyysi meidat hatatapaamiseen kokoussaliin. Olimme kaikki paivaunilla ja hiukan nareissamme keskeytyksesta. Pojat vaikuttivat niin totisilta, etta paatimme kuitenkin noudattaa kutsua. Siella he sitten vain halusivat sanoa meille, etta ne arvostaa ja rakastaa meita tosi paljon ja on tosi ilosia, etta ne saa tehda tan opetuslapseuskoulun just meidan kans. Kun me sit palattiin meidan huoneisiin, jokaisen sangylla oli punainen iso ruusu. Eikos oo kultasia naa meidan pojat!!!!! (ps. Ottakaahan mallia!) Me oltiin ihan tyodella otettuja joka ikinen.


Viikonloppuna olin rakentamassa ja paasin talla kertaa oppimaan uusia hommia, kuten asentamaan sahkolinjaa pistokkeisiin ja valokatsijoihin. Luulen, etta nyt 3 rakentamiskerran jalkeen tiedan suurinpiirtein kaikki toivon talot talojen rakentamisosiot. Olin rakentamassa Ensenadalisen ryhman kanssa ja sain harjoittaa espanjankielentaitoani, joka on kylla edelleen tosi surkea. Mutta hauskaa oli yrittaa selittaa heille, mita osioita maalata millakin varilla jne.


Sunnuntai-iltana meilla oli kokoontuminen, josta ilmoitettiin perjantai iltana, mutta kokoontumisen sisalto oli salaisuus. Kokooontumisessa meille ilmoitettiin, etta muutamme viikoksi Tijuanaan, joka on yksi San Diego Bajan Missionuorten toimipisteista ja aivan USA:n rajan tuntumassa. Saimme 30 minuuttia aikaa pakata ja niinpa taalla sita nyt ollaan. Taa on melko paljon suurempi city kuin Ensenada ja sijaitsee myos meren rannalla. Olimme eilen eraassa puistossa evankelioimassa ja meikalainen oli sit valittu todistamaan ensimmaisten joukossa. Ihan yllattavan hyvin homma sujui enkuksi ja espanjankielen tulkin kanssa vaikka mulla ei juurikaan ollut aikaa valmistautua. Viikon aiheena on hengellinen sodankaynti Dean Shermanin johdolla ja todella mielenkiitoiselta vaikuttaa nain 2 ensimmaisen paivan jalkeen.

ps. Lisaan kuvia myohemmin, kun paasen taas oman koneen aareen. Se on nyt 100 km paassa Ensenadassa.

Eläköön vallankumous

Terveisiä täältä kalifornian niemimaalta. Sää on taas tällä viikolla ollut kylmemmän puoleista ja aurinko piileksii päiväsellä pilvien takana. Aamusella vetäsin villasukat jalkaan ja tuulitakin niskaan, kun lähdin luennoille eikä ollut ollenkaan liikaa. Muuten täällä on mennyt ihan kivasti. Toissa viikonloppuna sairastin ensimmäisen mahataudin oksennuksen merkeissä, mutta se ei onneksi kestänyt kuin yhden aamupäivän. Seuraavana keskiviikkona meilel sitten kerrottiinkin loisista, jotka meidän sisuksissa saattaa asustella. Saimme kaikki tukikohdassa asustelevat kaksi pilleriä nautittavaksi ja kaikki oireita poteneet joutuivat hankkimaan lisäksi 10 päivän antibioottikuurin. Toivottavasti nyt pääsemme näistä meitä vaivanneista vatsavaivoista vihdoin eroon.


Tänään oli Meksikon vallankumouksen juhlimispäivä. Meillä oli täällä tukikohdassa mellevät juhlat sen kunniaksi ja porukkaakin oli kivasti, koska meillä oon täällä 50 hengen ryhmä rakentamassa Seattlesta Washingtonista. Pöydät oli koristeltu komeasti sombreroin ja punavihrein pöytäliinoin ja muutnekin sisäpiha oli laitettu koreaksi. Meksikolaiset naikkoset valmisti meille maittavan juhla-aterian ja saimme ekan kerran käsintehtyjä tortilloja. Ruoka oli hyvää kuten tavallisesti. Aterioinnin jälkeen saimme nauttia ex temporee vallankumous näytelmästä. Näyttelijät saivat vuorosanansa ehkä 10 minuuttia ennen esitystä, mutta esitys oli ehkä juuri siitä syystä erittäin hauska. Hiukan tämän jälkeen paikalle saapui paikallinen livebändi, joka soitti meille kansallistunnetta nostattavaa musiikkia. Ilta oli kaiken kaikkiaan hauska ja tapatumarikas.



Eilen illalla me esitettiin tuolle vierailevalle ryhmälle Passion -näytelmä, joka tarkoittaa käytännössä Jeesuksen ristiinnaulitsemistapahtumia. Ihmiset oli tosi kosketettuja. Näytelmä konkretisoi mahtavalla tavalla sitä, mitä Jeesus oikeesti teki meidän edestä, jotta meillä voisi olla elämä ja yltäkylläisyys hänessä. Sillä ilman Jeesuksen uhria meidän syntien edestä, meille ei olisi mitään saumoja pelastua. Esitys oli hyvä, koska näillä oli täällä tosi hyvät asusteet kaikille ja näyttelijät suorittivat osuutensa mallikkaasti. Itse näyttelin ison porukan kanssa juutalaista väestöä.


Torstaina on amerikkalaisten Thanksgiving day eli kiitospäivä tai miksikä sitä suomeksi kutsutaan. Ja silloin juhlitaan taas, joten tämä viikko menee pitkälti juhliessa. Luvassa on ainakin maittava kiitospäivän ateria kalkkunoineen ja sit jonkinlainen kyky-show. Viikonloppuna olisi taas tarkoitus rakentaa samaisille kotinsa paloissa menettäneille ihmisille eli vapaa-ajan ongelmia ei oo. ;)

Actions speak louder

Taas on viikko vierahtanyt ja olemme jo ylittaneet opiskelujakson puolivalin. Tama viikko oli 7. kahdestatoista. Hirmu nopeeta menee taa aika. Kiitoksia kaikille kommenteista! Niita on todella mukava lukea, joten jatkakaa samaan malliin!

Kerroin teille jokunen viikko sitten, etta meilla taalla Ensenadassakin oli maastopaloja. Saimme alkuviikolla tietaa, etta palo oli tuhonnut 80 taloa Ensenadan etelapuolella sijaitsevilla vuorilla tai kukkuloita ne taitaa olla. Meidan johtajat oli kaynyt tsekkaamassa tilannetta maanantaina ja tuli oli tosiaan tuhonnut nailta ihmisilta kaiken. Niinpa he paattivat ryhtya osoittamaan Kristuksen rakkautta kaytannossa ja taalla on nyt kova kampanja meneillaan niin varojen kuin rakentajien rekrytoimiseksi aj uusien talojen rakentamiseksi. Sinne ois tarkotus rakentaa 30 taloa ennen joulua ja tana viikonloppuna heti 6 taloa (normaalisti rakennetaan 2 taloa/vkl). Itse asiassa me opetuslapseuskouluopiskelijat menemme tana viikonloppuna myoskin rakentamaan ja meilla on mahdollisuus kayttaa vapaa vkl kahden viikon kuluttua rakentamiseen niin halutessamme. Suurin osa meista on menossa. Voitte muistaa meita ja vakityontekijoita rukouksin, et jaksetaan taa ruljanssi, koska luulen etta tulee oleen aika husiketta eika liielti oo aikaa levata. Meilla DTS opiskelijoilla ei esimerkiksi oo talla viikolla yhtaan vapaapaivaa vaan viikko opiskeltiin ja viikonloppu rakennetaan.

Kavimme keskiviikkona tutustumassa alueeseen ja ihmisiin. Ihmiset olivat yllattavan toiveikkaita ja tyytyvaisen oloisia tilanteeseen nahden. Oikein ihmetella taytyy. Osa perheista asuu talla hetkella ystaviensa tai sukulaistensa luona, mutta osa majailee meidan johtajien ostamissa teltoissa ja tarkoitus onkin, etta rakennamme ensin naille, joilla ei ole muuta paikkaa asustaa. Ilma on viilentynyt taalla kovasti parissa viikossa, joten telttailu ei ole kovin miellyttava tapa asustaa pitkan paalle. Paivasaikaankin taytyy kayttaa pitkahihaista paitaa ja pitkia housuja aj tuolal kukkuloilla on tavallisesti viela hiukan viileampi kuin taalla alempana. Alla kuva yhdesta tuhoutuneesta talosta.

Kaytannon jakso lahestyy viikko viikolta. Saimme pari viikkoa sitten varmistuksen siita, etta olemme menossa Peruun koko porukka, mutta jakaudumme kahteen ryhmaan. Ryhmaytyminen tapahtui seuraavasti: saimme rukoiltavaksi varit punainen ja valkoinen (Perun lipun varit) ja pari paivaa aikaa pohtia asiaa. Emme saaneet keskustella valinnoista ennen perjantai aamua, jolloin kirjoitimme oikeaksi kokemamme varin paperilapulle. Ma koin vahvasti, etta mun ryhma on valkoinen. Saimme tietaa tulokset perjantai-iltana ja ihmeellista kylla, jako oli mennyt tasan. Mina oli niiden onnekkkaiden joukossa, joiden ryhmassa ovat kaikki miedan 4 poikaa. Onnekas siksi, etta he ovat ihan huippuhauskoja kaikki ja oon aina ollut sita mielta, etta miehet tuo tiimityohon letkeytta. Muutenkin meidan tiimi vaikuttaa oikein hyvalta. Mutta muistakaahan rukouksin, etta Herra voi entisestaan yhdistaa meita ja valmistaa hengellisesti kaytannon jaksolle. Me rakennamme tana viikonloppuna outreach-ryhmamme kanssa yhden talon, mika varmasti lisaa yhteenkuuluvuutta ja tutustumme entista paremmin toisiimme.

Niin kuin jo mainitsin ilma on viilentynyt kovasti. Sisatiloissa kuten meidan huoneessa on kuitenkin ihan lammin, mutta aamulla ja illalla saa kylla ulkona ollessaan pukea lampimasti. Aurinko ei ole pahemmin talla viikolla paistellut. Mutta mua lohduttaa se, etta siella Suomessa on varmasti viela kylmempi kuin taalla. ;) Ja Perussa on joka tapauksessa kuuma. Vaikkakin siella on kuulemma sadekausi silloin tammi-helmikuussa.

Edellisviikolla olimme koko porukka lomailemassa San Quantinissa, mika on noin 300 km taalta etelaan. Siella sattui eras hauskimmista tapauksista. Olimme kokoontuneet kokoustilaan ja tilaisuutemme oli ohitse. Ihmiset olivat tuoneet tyynyt mukanaan, koska istuimme lattialla. Huonetoverini Laurella, joka on todella hupaisa tyyppi, iski jotakuta tyynyllaan ja niin sai alkunsa tyynysotaturnaus. Ihmiset asettuivat rinkiin ja tappelijat olivat piriin keskella. Kaksi tyyppia alkoi juontamaan tilaisuutta ja kaikki muut hurrasivat ja kannustivat omaa suosikkiaan. Taistelijat vaihtuivat, mutta Laurella oli kehassa suurimman osan ajasta. Han oli todella viihdyttava taistelija. ;) Mutta kaikkein viihdyttavin kohta oli monien mielesta se, kun mina haastoin Laurellan ja yhden iskun seurauksena han kellahti kumoon!

Tanaan pojat olivat tehneet hauskan yllatyksen. Yhden tyttoporukan huoneesta loytyi iltapaivalla 500 ilmapalloa. He olivat puhaltaneet ne eilen illalla. Mun keuhkot ei oisi moiseen pystynyt. Kiitokseksi hauskasta yllatyksesta tytot siivosivat poikien huoneen, joka kipeasti kaipasi sita. Et ei voi muuta sanoa, kun et hauskaa riittaa. Siunausta ja voimia pimenevaan talveen!