Nyt sitä on tullut asusteltua Tampereella jo kaksi ja puoli kuukautta. Tuona aikana olen ehtinyt muuttaa uuteen asuntoon, olla viikon lomalla Espanjassa, aloittaa kuntosaliharrastuksen ja saada vakituisen työpaikan. Eli vaikuttavan tapahtumarikasta aikaa kaikin puolin.
Ensimmäiset pari kuukautta menikin hyvin pitkälti työn merkeissä. Koska olin tosiaan ennen töiden aloittamista jo sopinut viikon etelänmatkan siskojeni kanssa, tein viikottain yhden tuplavuroon (aamu 7:stä ilta 10:een) ja muutenkin olin töissä kovalla tahdilla, että sain lomani pidettyä vapaapäivillä eikä palkattomana. Hyvänä puolena siinä oli se, että niin sanottu sisäänajovaihe oli todella tehokas ja nyt minusta tuntuu niin kuin olisin aina ollut tällä osastolla töissä.
Sattui niin sopivatsi, että toukokuun lopulla osastollamme laitettiin hakuun peräti 4 vakituista tointa. Ajattelin kokeilumielessä hakea, kun ei ollut tullut koskaan vielä oltua ihan oikeassa työhaastattelussakaan. Sain hakupaperit liitteineen ihme kyllä määräaikaan mennessä lähetettyä ja niinpä sain kutsun haastatteluun. Haastattelu sujui mukavasti ja niinpä samana päivänä minulel ilmoitettiin, että olen yksi valituista. Kylläpä tulikin hetkessä aikuinen olo. Että ihan vakituinen työpaikka ja kaikki. Pitääköhän ostaa asunto tai auto... Ehkä ei nyt kutiankaan aleta hötkyillä.
