Terveiset Tecatesta

Morjesta taas vähästä aikaa. 10 päivän reissu Tecateen oli kaikella tapaa menestys. Ensimmäinen viikko oli tosi tiivistahtinen ja tehtiin pääasiassa lapsille suunnattuja sessioita, mut joitakin kertoja jaetiin trakuja toreilla, kerran oltiin kaupungin keskuspuistossa ja sit kävästiin vanhainkodissa mummuja ja pappoja ilahduttamassa. Meikäkin jutteli niin antaamuksella espanjaksi. Itse asiassa abuelita puhu ja mä kuuntelin sujuvasti ymmärtäen sanan sieltä ja sanan täältä. Viikonloppuna vedettiin kaksi nuorten iltaa eri kirkoissa. Niillä oli tosi voimalliset ja tasokkaat ylistysbändit omasta takaa. me sit esitettiin midän draamoja ja yksi tyyppi todisti ja toinen piti pääpuheen. Kaikki selviytyivät vastuistaan kiitettävästi. Puheet oli ihan tosi hyviä.

Sunnuntai iltana meidät oli kutsuttu yhden seurakunnan jouluillalliselle. Ruoka oli hyvää ja sain ihan oikeeta kinkkuakin, joka helpotti huomattavasti joulutunnelmaan pääsemisessä. Lisäksi oli kalkkunaa ja paikallista herkkua tamaleja. Jälkiruoaksi oli oikein maistuvaa suklaakakkua. Ohjelmassa oli housebändin jazzahtavia sovituksia perinteisistä joululauluista, muutamia sooloesityksiä taustanauhan kera sekä siis kunnia sulle biisi poikatrion esittämänä. Kaunista. Oltiin kaikki puhki poikki väsyneitä rankan viikon jälkeen ja niin lähdimem hiukan ennen loppua takaisin meidän baselle.

Tecaten base oli ihan huippupaikak joulun viettoon. Se oli käytännössä iso omakotitalo, 5 makuuhuonetta, olkkari, keittiö ja 2 kylppäriä. Ruokasali oli ulkona. Mä nukuin yläkerran käytävällä, koska makkarit oli niin täyteen buukattuja. Käytävällä nukkumisessa oli omat haasteensa varsinkin kun muutamat kanssamatkaajat säilyttivät kamojaan meidän petien ja seinän välissä ,joten joka aamu ja ilta ne sit teputteli ympäriinsä. Toiseksi viimeisenä iltana mä repesin totaalisesti, kun yksi tyttö kävi laukullaan illan aikana varmaan 10 kertaa ja mun vierustoveri huokaili kerta kerralta syvempään. Huokailijakin yhtyi iloon ja naurettiin vedet silmissä varmaan 10 minuuttia. Eläköön kommuunielämä!

Jouluaattona hengailtiin aamu sairaalan tietämillä ja rukoiltiin ihmisten puolesta heidän niin halutessaa. Monet halusivat. Tämän jälkeen mentiin yhteen puistoon ja rukoiltiin Tecaten puolesta. Sit me palattiin baselle aj syötiin lounaaksi voikkaleipiä, kuten tavallisesti Tecatessa. Kahden jälkeen me lähdettiin meidän outreach ryhmän vetäjän Kathyn ja 4 muun tytön kans käväseen San Diegossa. Käytiin Wal-Martissa ja Targetissa ostamas peruskamaa. Sit me suunnistettiin The Cheesecake Factoryyn ja illallistettiin siel. Ruoka oli todella maittavaa, juustokakuista puhumattakaan. Ostin yhden palan mukaan aj se tulikin lähe skokonaan syötyä kotomatkalla. Syömisen jälkeen ajeltiin ympäriinsä San Diegossa ja ihasteltiin ja naureskeltiin paikallsien jouluvaloille. Siel oli ihan oikeesti muutama talo, jossa taloa ei meinannut erottaa runsaiden jouluvalojen takia. Todella viihdyttävää!

Joulupäivänä oltais saatu nukkua pitkään, mut jokapäiväiset tepastelijat olivat aikaisessa enkä siis juurikaan hyötynyt täsät edusta. Aamupalaksi oli kaikenlaista pientä naposteltavaa kuten kasviksia dipin kera, suolakeksejä, hedelmiä ja juotavaksi kuumaa kaakaota vaahtokarkkien kanssa. Puoli kahdentoista maissa kokoonnuttiin kaikki yhdessä olkkariin (jonka nurkassa oli siis ihka aito joulukuusi ja lahjoja sen juurella) ja luettiin jouluevankeliumi enkuks ja espanjaks. Sitten me laulettiin muutamia joululauluja ja seuraavaksi oli joululahjojen jakamisen aika. Joulukuun alussa jokainen nosti lapun hatusta ja sai tehtäväksi ostaa joululahjan lapussa mainitulle henkilölle. Mun ystäväni oli huonetoverini Laurella ja mä ostin sille varvassukat ja tein silel videon, jossa ihmiset kerto miksi ne tykkää siitä. Videon tein, koska se rakastaa sanallista rohkaisua.

Tapaninpäivänä me mentiin yhteen lähiöön ja järjestettiin lapsille joulufiesta. Lapsia ilmestyi ovelta ovelle kutsumistekniikalla paikalle ihan mukavasti ja vietettiin helposti pari tuntia leikkien, jakaen lahjoja ja esittäen meidän laspille suunnattuja draamoja. Iltapäivä oli vapaata ja illalla mentiin kaikki yhes koos paikalliseen tacomestaan ja syötiin tähän mennessä parhaat burritot. Se oli lähes yhtä maistuva kuin Egen kebabrulla.

Palattiin Tecatesta takaisin Ensenadaan torstaina aamupäivällä. Viikonloppuna meille oli nakitettu erilaisia vastuita enne Peruun lähtöä ja mulle napsahti san fransiscolaisen nuorisoryhmän isosena toimiminen. Ryhmäläiset on iältään 12-18 ja amerikan korealaisia. Ne tuli tänne ikäänkuin viikonloppuleirille. Aamupäivällä ja iltasin meillä oli kokoontumiset ylistyksen, todistusten ja puheiden merkeissä. Päivällä oli sit rennompaa ohjelmaa tutustumisleikkejä, jalista jne. Oli todella mielenkiintoista ja oonkin tosi onnellinen, et mut oli nakitettu tähän hommaan. Tosi hyviä tyyppejä! Kesällä täällä Ensenadassa pyörii koko kesän sellanen nuoriso-ohjelma, että ryhmä tule tänne 10 päiväks ja sit siinä on neljän päivän opetusjakso ja loppuaika outreachia tuol keskustas. Meitä opetuslapseuskoululaisia on kovasti houkuteltu tulemaan ohjaajiksi ja tän kokemuksen jälkeen kiinnostus tuota hommaa kohtaan nousi kyl valtavasti. Pistetään harkintaan.

Tämä sunnuntai on kulunut pitkälti pakkaillessa ja kamoja organisoidessa. Huomenna klo 2 aikoihin ois tarkoitus lähteä kohti Tijuanan lentokenttää, josta sitten lennetään Mexico cityn ja Panama cityn kautta Limaan eli Perun pääkaupunkiin. Joku kertoi kuullensa, et joudutaan ootteleen koneen vaihtoa mexico cityssä 7 tuntia, joten matkusteluun kuluu aikaa, koska pelkkiin lentoihin kuluu ainakin 8 tuntia ja Limasta meidän pitää viel lentää meidän todellisiin kohteisiin. Huh huh! Perusta pitäis kuulemma kans löytyä Internet kahviloita joka kulmalta, et jos aikaa liikenee niin ois tarkotus päivttää blogia myös Etelä-Ameriikassa. Kuulemisiin!

Tecatea ja joulua

Kaytannon evankeliointia eli roskia keraamissa Sierran kanssa.

Mina ja Nick draamassa the good samaritan. Taustalla muita meidan ryhmalaisia.

San Diego Bajan missionuorten joulujuhlasta. Becky, Deanna ja mina.

Jouluaattona ajeltiin pienenlla porukalla San Diegoon ja illallistettiin the Cheesecake Factoryssa.

Merry Christmas

Rauhallista ja siunattua joulunaikaa sekä onnellista ja menestyksekästä uutta vuotta kaikille teille blogin lukijoille! Me asustellaan täällä Tecatessa tosi kauniissa omakotitalossa ja meillä on tääl olkkarin nurkassa ihan aito joulukuusi. Joten alkaa vähitellen orientoitua joulun tunnelmaan täälläkin. Päivät on ollut täynnä ohjelmaa. Ollaan vedetty lasten ohjelmia useampia kertoja, sit käytiin eräänlaisessa vanhainkodissa aj lisäksi ollaan oltu kertomas Jeesuksesta puistossa draamojen ja todistusten avulla. Tänään ja eilen vedettiin pari nuorteniltaa. Huomenna ois tarkotus osallistua kahteen kokoukseen ja illalla meil on sit jouluillallinen jossain päin. Joulpäivä meil on kokonaan vapaa. Vielä on auki mitä me tehdään, mtu ilmeisesti hyvä illallinen on ianakin tiedossa. Nauttikaahan joulusta ja pitkistä pyhistä!

Rakkain terveisin Tiina

Opittua käytäntoon

Tanaan se siis alkaa. Outreach nimittain. Tavarat on pakattu ja huoneet siivottu. Siina olikin tekemista. Mun huoneeseen kun taisi eksya kaikki ne, jotka ei paljo siivoamisesta piittaa. ;) Puolentoista tunnin paasta suunnataan siis Tecateen. Tecate on noin 200 km paassa taalta ja hiukan pienempi kaupunki kuin tama Ensenada. Tarkoitus on tehda katuevankeliointia draamojen ja todistusten avulla seka tehda yhteistyota paikallisten seurakuntien kanssa esimerkiksi pitamalla kokouksia jne. Luultavasti paasemme myos tekemaan jotain kaytannon hommia. Tarkemmat yksityiskohdat selviaa varmaankin vasta matkan perilla!

Pyydan teita muistamaan meita rukouksin. Todistaminen ei oo kaikkein helpointa englanniksi ja huonon espanjankielentaitoni toivoisin myos kehittyvan, etta voisin ottaa kontaktia paikallisiin ihmisiin. Ja tietty, etta voitais todella olla valittamas jumalan rakkautta naille ihmisille ja sita kautta ne vois loytaa Jeesuksen omaksi pelastajakseen. Varjelusta ja suojelusta ei varmaan oo pahitteeksi rukoilla.

Yritan laittaa seuraavan kerran kuulumisia ennen Peruun lahtoa!

Hyvaa ja siunattua joulunaikaa kaikille seka onnellista uutta vuotta!

Kuvia Tijuanasta

Juhlien kohti joulua

Tervehdys täältä viileästä Meksikon talvesta. Viime tekstin kirjoittamisen jälkeen on taas tapahtunu hurjasti enkä enää edes muista kaikkea, mut tässä jonkinlaista yhteenvetoa!


Ilmanala on tosiaan kylmenyt huomattavasti viime viikkojen aikana. Pari viikkoa sitten perjantaina palasimme Tijuanasta takaisin Ensenadaan ja illalla meillä oli oikein kunnon myrsky. Vettä tuli taivaan täydeltä ja tuuli kävi rankasti mereltä ja oli aihetta pelätä, et meidän ikkuna menee rikki. Jouduin fiksaileen sitä pahvinpalalla, koska ikkuna oli toisesta reunasta 10 senttiä auki ja vesi virtas sisään. Tämän jälkeen on satanut melkeinpä joka päivä, mutta tänään aurinko paistoi oikein kauniisti ja lämpimästi. Sateesta johtuen ilman tuntuu paljon kylmemmältä. Suomen oloissa tämmönen viileys ei tuntuis missään, mutta täällä kun ei taloissa ole lämmitystä, meinaan olla hiukan koleeta. Eli ihan kiva lähtee kuun vaihteessa Peruun, jossa päivälämpötilat liikkuu 30 paikkeilla.


















Viime viikko oli säästä huolimatta huippu. Maanantaina meikäläinen täytti 25 vuotta ja sen kunniaksi meillä olikin sit oikein kunnon partyt. Tai itse asiassa ne oli meidän Ensenadan porukan (henkilökunta & DTS-opiskelijat) pikkujoulut naamiaisteemalla. Mun naamiaisasu muuttu noin 10 ennen juhlan alkamista, kun hiukseni kiharrettua kaikki olivat sistä mieltä, että muistutan Marilyn Monroeta. Niinpä etsin korkkarit ja olin Marilyn. Juhlastamme löytyi Simpsonien pariskunta, Jack Sparrow, ameebat, joulupukki muorin ja tonttujen kera, minni hiiri, keijukainen jne. Ohjelmassa oli erinäisiä sketsejä ja repeiltiin rajusti. Nyyttäriperiaattella toteutettu ruokapöytä notkui herkkuja.


Keskiviikkona oli sit kaikkien San Diego Bajan Missionuorten toimipisteiden yhteinen joulujuhla Tijuanassa. Lähdimme matkaan heti aamusta puoli kahdeksan aikoihin. Tijuanassa meillä oli aamulla kaksi kokoontumista ennen lounastaukoa. Ensin meidän kurssin tämän viikkoinen puhuja opetti ja jälkimmäisessä osiossa tarkasteltiin tulevaa vuotta ja sen haasteita. Täällä on suunnitelmissa rakentaa uusi base Tijuanaan ja oikein iso sellanen. Käytiin rakennusmaalla tutustumassa siihen ja vaikuttaa tosi hienolta paikalta, mutta valmistuu kokonaisuudessaan vasta vuosien kuluttua. Lounaan jälkeen meillä opiskeiljoilla oli opetusta tunnin verran ja sit meillä oli aikaa valmistautua illan varsinaiseen juhlaan. Juhla oli eräässä tosi hienossa hotellissa. Aluksi ohjelmassa oli maittava ruokailu jälkiruokineen, jonka jälkeen kuulimme muutamien johtajien ajatuksia joulusta ja tulevasta. Sitten meillä oli pöytäkuntien välinen bingo, jonka meidän pöytä voitti. Lisäksi meille kaikille annettiin 10 arpalippua. Salin reunalla oli pöydällä 10 eri palkintoa ja jokainen sai käyttää arpalippunsa haluamiinsa palkintoihin. Palkintoina oli esimerkiksi ipod shuffle, lahjakortti Starbucksiin, kunnon työkalupakki jne. Mä laitoin puolet arpalipuistani ipodin laatikkoon, mut en voittanut mitään. Illan päätteeksi me sitten ajeltiin takasin Ensenadaan.


Torstaina me vietettiin Silence and solitude päivää. Aamulla meillä oli lyhyt kokoontuminen, jonka jälkeen pakkauduimem waiwämin(YWAM)in pikkubussihin ja ajelimme vajaan tunnin verran poispäin kaupungista kukkuloiden juurelle. SIellä hajaannuimme alueelle ja jokainen vietti seuraavat 7-8 tuntia omissa oloissaan. Sää suosi meitä mahtavasti sillä torstai oli varmasti viikon kaunein päivä auringonpaisteineen. Oli mahtavaa olla monta tuntia yksistään keskellä ei mitään ja keskittyä vain Jumalaan. Yksinäisyys tuntui erityisen hyvältä varsinkin 10 viikon kommuunielämän jälkeen, jossa hiljaisista yksinäisistä hetkistä ei juuri ole tietoa. Hieno kokemus, josta haluan tehdä perinteen.


Mutta kaiken kaikkiaan tämän viikon puhuja Jeff Pratt oli kyllä yksi mun suosikkipuhujista. Rauhallinen ja isällinen kaveri, josta huokui läheinen suhde Jumalaan. Hänen aiheenaan oli A place called home, mikä tarkoitti käytännössä Jumalan todellisuuden tiedostamista elämässämme ja sen varassa elämistä. Kun me todella ymmärretään Jumalan suuruus ja se, mitä me omistetaan hänen lapsinaan, voimme kokea sisäistä rauhaa ja katsoa toiveikkaina tulevaisuuteen. Viime viikko oli ikään kuin yhteenveto kaikesta siitä, mitä me on tämän 1o ensimmäisen viikon aikana opittu ja enemmän kuin paikallaan. Mahtava viikko!

Joku teistä on saattanut lukea uutisista kuinka Denverissä Coloradossa oli lauantaina ja sunnuntain välisenä yönä ampumavälikohtaus. Lähetyskeskus oli yksi Missionuorten toimipiste ja ammutut henkilöt olivat henkilökuntaa. Meidän tämän viikon puhuja oli nimenomaan tuolta keskuksesta ja tilanteesta johtuen ei päässyt tulemaan vaikkakin hän on kunnossa. Sunnuntaina meillä oli kokoontuminen tapahtuneen johdosta ja oltiin internetpuhelinyhteydessä Denveriin ja muutamiin muihin toimipisteisiin. Meidän johtajat menivät tervehtimään Denverin kollegoja tässä vaikeassa tilanteessa. Muistattehan heitä rukouksin!

Tämä viikko alkoi mallikkaasti, kun maanantaina pelasimme erästä versiota polttopallosta ja sain kyynärpäästä iskun päähäni tavoitellessani palloa yläilmoista. Ottikoon nousi ihan kunnon kuhmu, jota jokainen kävi ihmettelemässä. Kumma kyllä en ole kärsinyt päänsärystä lainkaan ja itse asiassa mua vaan huvittaa koko sattuma. Siitä on aikaa, kun viimeksi omistanut kunnon kuhmun. Tänään meillä oli taas kunnon tyynysota, joka kesti varmaan tunnin. Vaika meno oli tosi rajua, kukaan ei luojan kiitos loukkaantunut. Tänään oli varmasti yksi elämäni hauskimmista päivistä!


Suurkiitos kaikille teille outreachia tukeneille!!! Rahat on siirretty matkakassaan! Outreach alkaa siis ensi viikon maanantaina ja ensimmäiset kaksi viikkoa me ollaan Tecatessa täällä Meksikossa. Se on parin sadan kilometrin päästä täältä Ensenadasta ja siellä on kuulemma vielä kylmempi kuin täällä. Me tehdään siellä pääasiassa katuevankeliointia. Me palataan takaisin tänne Ensenadaan muutamia päiviä ennen Peruun lähtöä ja voidaan siis pestä pyykkiä ja pakata uudelleen. En tiedä millaset mahdollisuudet Tecatessa on käyttää internetiä, joten olkaahan kärsivällisiä, jos päivitys viipyy. Siukkismoikkis!