Ilmanala on tosiaan kylmenyt huomattavasti viime viikkojen aikana. Pari viikkoa sitten perjantaina palasimme Tijuanasta takaisin Ensenadaan ja illalla meillä oli oikein kunnon myrsky. Vettä tuli taivaan täydeltä ja tuuli kävi rankasti mereltä ja oli aihetta pelätä, et meidän ikkuna menee rikki. Jouduin fiksaileen sitä pahvinpalalla, koska ikkuna oli toisesta reunasta 10 senttiä auki ja vesi virtas sisään. Tämän jälkeen on satanut melkeinpä joka päivä, mutta tänään aurinko paistoi oikein kauniisti ja lämpimästi. Sateesta johtuen ilman tuntuu paljon kylmemmältä. Suomen oloissa tämmönen viileys ei tuntuis missään, mutta täällä kun ei taloissa ole lämmitystä, meinaan olla hiukan koleeta. Eli ihan kiva lähtee kuun vaihteessa Peruun, jossa päivälämpötilat liikkuu 30 paikkeilla.
Viime viikko oli säästä huolimatta huippu. Maanantaina meikäläinen täytti 25 vuotta ja sen kunniaksi meillä olikin sit oikein kunnon partyt. Tai itse asiassa ne oli meidän Ensenadan porukan (henkilökunta & DTS-opiskelijat) pikkujoulut naamiaisteemalla. Mun naamiaisasu muuttu noin 10 ennen juhlan alkamista, kun hiukseni kiharrettua kaikki olivat sistä mieltä, että muistutan Marilyn Monroeta. Niinpä etsin korkkarit ja olin Marilyn. Juhlastamme löytyi Simpsonien pariskunta, Jack Sparrow, ameebat, joulupukki muorin ja tonttujen kera, minni hiiri, keijukainen jne. Ohjelmassa oli erinäisiä sketsejä ja repeiltiin rajusti. Nyyttäriperiaattella toteutettu ruokapöytä notkui herkkuja.
Keskiviikkona oli sit kaikkien San Diego Bajan Missionuorten toimipisteiden yhteinen joulujuhla Tijuanassa. Lähdimme matkaan heti aamusta puoli kahdeksan aikoihin. Tijuanassa meillä oli aamulla kaksi kokoontumista ennen lounastaukoa. Ensin meidän kurssin tämän viikkoinen puhuja opetti ja jälkimmäisessä osiossa tarkasteltiin tulevaa vuotta ja sen haasteita. Täällä on suunnitelmissa rakentaa uusi base Tijuanaan ja oikein iso sellanen. Käytiin rakennusmaalla tutustumassa siihen ja vaikuttaa tosi hienolta paikalta, mutta valmistuu kokonaisuudessaan vasta vuosien kuluttua. Lounaan jälkeen meillä opiskeiljoilla oli opetusta tunnin verran ja sit meillä oli aikaa valmistautua illan varsinaiseen juhlaan. Juhla oli eräässä tosi hienossa hotellissa. Aluksi ohjelmassa oli maittava ruokailu jälkiruokineen, jonka jälkeen kuulimme muutamien johtajien ajatuksia joulusta ja tulevasta. Sitten meillä oli pöytäkuntien välinen bingo, jonka meidän pöytä voitti. Lisäksi meille kaikille annettiin 10 arpalippua. Salin reunalla oli pöydällä 10 eri palkintoa ja jokainen sai käyttää arpalippunsa haluamiinsa palkintoihin. Palkintoina oli esimerkiksi ipod shuffle, lahjakortti Starbucksiin, kunnon työkalupakki jne. Mä laitoin puolet arpalipuistani ipodin laatikkoon, mut en voittanut mitään. Illan päätteeksi me sitten ajeltiin takasin Ensenadaan.
Torstaina me vietettiin Silence and solitude päivää. Aamulla meillä oli lyhyt kokoontuminen, jonka jälkeen pakkauduimem waiwämin(YWAM)in pikkubussihin ja ajelimme vajaan tunnin verran poispäin kaupungista kukkuloiden juurelle. SIellä hajaannuimme alueelle ja jokainen vietti seuraavat 7-8 tuntia omissa oloissaan. Sää suosi meitä mahtavasti sillä torstai oli varmasti viikon kaunein päivä auringonpaisteineen. Oli mahtavaa olla monta tuntia yksistään keskellä ei mitään ja keskittyä vain Jumalaan. Yksinäisyys tuntui erityisen hyvältä varsinkin 10 viikon kommuunielämän jälkeen, jossa hiljaisista yksinäisistä hetkistä ei juuri ole tietoa. Hieno kokemus, josta haluan tehdä perinteen.
Mutta kaiken kaikkiaan tämän viikon puhuja Jeff Pratt oli kyllä yksi mun suosikkipuhujista. Rauhallinen ja isällinen kaveri, josta huokui läheinen suhde Jumalaan. Hänen aiheenaan oli A place called home, mikä tarkoitti käytännössä Jumalan todellisuuden tiedostamista elämässämme ja sen varassa elämistä. Kun me todella ymmärretään Jumalan suuruus ja se, mitä me omistetaan hänen lapsinaan, voimme kokea sisäistä rauhaa ja katsoa toiveikkaina tulevaisuuteen. Viime viikko oli ikään kuin yhteenveto kaikesta siitä, mitä me on tämän 1o ensimmäisen viikon aikana opittu ja enemmän kuin paikallaan. Mahtava viikko!
Joku teistä on saattanut lukea uutisista kuinka Denverissä Coloradossa oli lauantaina ja sunnuntain välisenä yönä ampumavälikohtaus. Lähetyskeskus oli yksi Missionuorten toimipiste ja ammutut henkilöt olivat henkilökuntaa. Meidän tämän viikon puhuja oli nimenomaan tuolta keskuksesta ja tilanteesta johtuen ei päässyt tulemaan vaikkakin hän on kunnossa. Sunnuntaina meillä oli kokoontuminen tapahtuneen johdosta ja oltiin internetpuhelinyhteydessä Denveriin ja muutamiin muihin toimipisteisiin. Meidän johtajat menivät tervehtimään Denverin kollegoja tässä vaikeassa tilanteessa. Muistattehan heitä rukouksin!
Tämä viikko alkoi mallikkaasti, kun maanantaina pelasimme erästä versiota polttopallosta ja sain kyynärpäästä iskun päähäni tavoitellessani palloa yläilmoista. Ottikoon nousi ihan kunnon kuhmu, jota jokainen kävi ihmettelemässä. Kumma kyllä en ole kärsinyt päänsärystä lainkaan ja itse asiassa mua vaan huvittaa koko sattuma. Siitä on aikaa, kun viimeksi omistanut kunnon kuhmun. Tänään meillä oli taas kunnon tyynysota, joka kesti varmaan tunnin. Vaika meno oli tosi rajua, kukaan ei luojan kiitos loukkaantunut. Tänään oli varmasti yksi elämäni hauskimmista päivistä!
Suurkiitos kaikille teille outreachia tukeneille!!! Rahat on siirretty matkakassaan! Outreach alkaa siis ensi viikon maanantaina ja ensimmäiset kaksi viikkoa me ollaan Tecatessa täällä Meksikossa. Se on parin sadan kilometrin päästä täältä Ensenadasta ja siellä on kuulemma vielä kylmempi kuin täällä. Me tehdään siellä pääasiassa katuevankeliointia. Me palataan takaisin tänne Ensenadaan muutamia päiviä ennen Peruun lähtöä ja voidaan siis pestä pyykkiä ja pakata uudelleen. En tiedä millaset mahdollisuudet Tecatessa on käyttää internetiä, joten olkaahan kärsivällisiä, jos päivitys viipyy. Siukkismoikkis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti