Morjesta taas vähästä aikaa. 10 päivän reissu Tecateen oli kaikella tapaa menestys. Ensimmäinen viikko oli tosi tiivistahtinen ja tehtiin pääasiassa lapsille suunnattuja sessioita, mut joitakin kertoja jaetiin trakuja toreilla, kerran oltiin kaupungin keskuspuistossa ja sit kävästiin vanhainkodissa mummuja ja pappoja ilahduttamassa. Meikäkin jutteli niin antaamuksella espanjaksi. Itse asiassa abuelita puhu ja mä kuuntelin sujuvasti ymmärtäen sanan sieltä ja sanan täältä. Viikonloppuna vedettiin kaksi nuorten iltaa eri kirkoissa. Niillä oli tosi voimalliset ja tasokkaat ylistysbändit omasta takaa. me sit esitettiin midän draamoja ja yksi tyyppi todisti ja toinen piti pääpuheen. Kaikki selviytyivät vastuistaan kiitettävästi. Puheet oli ihan tosi hyviä.
Sunnuntai iltana meidät oli kutsuttu yhden seurakunnan jouluillalliselle. Ruoka oli hyvää ja sain ihan oikeeta kinkkuakin, joka helpotti huomattavasti joulutunnelmaan pääsemisessä. Lisäksi oli kalkkunaa ja paikallista herkkua tamaleja. Jälkiruoaksi oli oikein maistuvaa suklaakakkua. Ohjelmassa oli housebändin jazzahtavia sovituksia perinteisistä joululauluista, muutamia sooloesityksiä taustanauhan kera sekä siis kunnia sulle biisi poikatrion esittämänä. Kaunista. Oltiin kaikki puhki poikki väsyneitä rankan viikon jälkeen ja niin lähdimem hiukan ennen loppua takaisin meidän baselle.
Tecaten base oli ihan huippupaikak joulun viettoon. Se oli käytännössä iso omakotitalo, 5 makuuhuonetta, olkkari, keittiö ja 2 kylppäriä. Ruokasali oli ulkona. Mä nukuin yläkerran käytävällä, koska makkarit oli niin täyteen buukattuja. Käytävällä nukkumisessa oli omat haasteensa varsinkin kun muutamat kanssamatkaajat säilyttivät kamojaan meidän petien ja seinän välissä ,joten joka aamu ja ilta ne sit teputteli ympäriinsä. Toiseksi viimeisenä iltana mä repesin totaalisesti, kun yksi tyttö kävi laukullaan illan aikana varmaan 10 kertaa ja mun vierustoveri huokaili kerta kerralta syvempään. Huokailijakin yhtyi iloon ja naurettiin vedet silmissä varmaan 10 minuuttia. Eläköön kommuunielämä!
Jouluaattona hengailtiin aamu sairaalan tietämillä ja rukoiltiin ihmisten puolesta heidän niin halutessaa. Monet halusivat. Tämän jälkeen mentiin yhteen puistoon ja rukoiltiin Tecaten puolesta. Sit me palattiin baselle aj syötiin lounaaksi voikkaleipiä, kuten tavallisesti Tecatessa. Kahden jälkeen me lähdettiin meidän outreach ryhmän vetäjän Kathyn ja 4 muun tytön kans käväseen San Diegossa. Käytiin Wal-Martissa ja Targetissa ostamas peruskamaa. Sit me suunnistettiin The Cheesecake Factoryyn ja illallistettiin siel. Ruoka oli todella maittavaa, juustokakuista puhumattakaan. Ostin yhden palan mukaan aj se tulikin lähe skokonaan syötyä kotomatkalla. Syömisen jälkeen ajeltiin ympäriinsä San Diegossa ja ihasteltiin ja naureskeltiin paikallsien jouluvaloille. Siel oli ihan oikeesti muutama talo, jossa taloa ei meinannut erottaa runsaiden jouluvalojen takia. Todella viihdyttävää!
Joulupäivänä oltais saatu nukkua pitkään, mut jokapäiväiset tepastelijat olivat aikaisessa enkä siis juurikaan hyötynyt täsät edusta. Aamupalaksi oli kaikenlaista pientä naposteltavaa kuten kasviksia dipin kera, suolakeksejä, hedelmiä ja juotavaksi kuumaa kaakaota vaahtokarkkien kanssa. Puoli kahdentoista maissa kokoonnuttiin kaikki yhdessä olkkariin (jonka nurkassa oli siis ihka aito joulukuusi ja lahjoja sen juurella) ja luettiin jouluevankeliumi enkuks ja espanjaks. Sitten me laulettiin muutamia joululauluja ja seuraavaksi oli joululahjojen jakamisen aika. Joulukuun alussa jokainen nosti lapun hatusta ja sai tehtäväksi ostaa joululahjan lapussa mainitulle henkilölle. Mun ystäväni oli huonetoverini Laurella ja mä ostin sille varvassukat ja tein silel videon, jossa ihmiset kerto miksi ne tykkää siitä. Videon tein, koska se rakastaa sanallista rohkaisua.
Tapaninpäivänä me mentiin yhteen lähiöön ja järjestettiin lapsille joulufiesta. Lapsia ilmestyi ovelta ovelle kutsumistekniikalla paikalle ihan mukavasti ja vietettiin helposti pari tuntia leikkien, jakaen lahjoja ja esittäen meidän laspille suunnattuja draamoja. Iltapäivä oli vapaata ja illalla mentiin kaikki yhes koos paikalliseen tacomestaan ja syötiin tähän mennessä parhaat burritot. Se oli lähes yhtä maistuva kuin Egen kebabrulla.
Palattiin Tecatesta takaisin Ensenadaan torstaina aamupäivällä. Viikonloppuna meille oli nakitettu erilaisia vastuita enne Peruun lähtöä ja mulle napsahti san fransiscolaisen nuorisoryhmän isosena toimiminen. Ryhmäläiset on iältään 12-18 ja amerikan korealaisia. Ne tuli tänne ikäänkuin viikonloppuleirille. Aamupäivällä ja iltasin meillä oli kokoontumiset ylistyksen, todistusten ja puheiden merkeissä. Päivällä oli sit rennompaa ohjelmaa tutustumisleikkejä, jalista jne. Oli todella mielenkiintoista ja oonkin tosi onnellinen, et mut oli nakitettu tähän hommaan. Tosi hyviä tyyppejä! Kesällä täällä Ensenadassa pyörii koko kesän sellanen nuoriso-ohjelma, että ryhmä tule tänne 10 päiväks ja sit siinä on neljän päivän opetusjakso ja loppuaika outreachia tuol keskustas. Meitä opetuslapseuskoululaisia on kovasti houkuteltu tulemaan ohjaajiksi ja tän kokemuksen jälkeen kiinnostus tuota hommaa kohtaan nousi kyl valtavasti. Pistetään harkintaan.
Tämä sunnuntai on kulunut pitkälti pakkaillessa ja kamoja organisoidessa. Huomenna klo 2 aikoihin ois tarkoitus lähteä kohti Tijuanan lentokenttää, josta sitten lennetään Mexico cityn ja Panama cityn kautta Limaan eli Perun pääkaupunkiin. Joku kertoi kuullensa, et joudutaan ootteleen koneen vaihtoa mexico cityssä 7 tuntia, joten matkusteluun kuluu aikaa, koska pelkkiin lentoihin kuluu ainakin 8 tuntia ja Limasta meidän pitää viel lentää meidän todellisiin kohteisiin. Huh huh! Perusta pitäis kuulemma kans löytyä Internet kahviloita joka kulmalta, et jos aikaa liikenee niin ois tarkotus päivttää blogia myös Etelä-Ameriikassa. Kuulemisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti