Actions speak louder

Taas on viikko vierahtanyt ja olemme jo ylittaneet opiskelujakson puolivalin. Tama viikko oli 7. kahdestatoista. Hirmu nopeeta menee taa aika. Kiitoksia kaikille kommenteista! Niita on todella mukava lukea, joten jatkakaa samaan malliin!

Kerroin teille jokunen viikko sitten, etta meilla taalla Ensenadassakin oli maastopaloja. Saimme alkuviikolla tietaa, etta palo oli tuhonnut 80 taloa Ensenadan etelapuolella sijaitsevilla vuorilla tai kukkuloita ne taitaa olla. Meidan johtajat oli kaynyt tsekkaamassa tilannetta maanantaina ja tuli oli tosiaan tuhonnut nailta ihmisilta kaiken. Niinpa he paattivat ryhtya osoittamaan Kristuksen rakkautta kaytannossa ja taalla on nyt kova kampanja meneillaan niin varojen kuin rakentajien rekrytoimiseksi aj uusien talojen rakentamiseksi. Sinne ois tarkotus rakentaa 30 taloa ennen joulua ja tana viikonloppuna heti 6 taloa (normaalisti rakennetaan 2 taloa/vkl). Itse asiassa me opetuslapseuskouluopiskelijat menemme tana viikonloppuna myoskin rakentamaan ja meilla on mahdollisuus kayttaa vapaa vkl kahden viikon kuluttua rakentamiseen niin halutessamme. Suurin osa meista on menossa. Voitte muistaa meita ja vakityontekijoita rukouksin, et jaksetaan taa ruljanssi, koska luulen etta tulee oleen aika husiketta eika liielti oo aikaa levata. Meilla DTS opiskelijoilla ei esimerkiksi oo talla viikolla yhtaan vapaapaivaa vaan viikko opiskeltiin ja viikonloppu rakennetaan.

Kavimme keskiviikkona tutustumassa alueeseen ja ihmisiin. Ihmiset olivat yllattavan toiveikkaita ja tyytyvaisen oloisia tilanteeseen nahden. Oikein ihmetella taytyy. Osa perheista asuu talla hetkella ystaviensa tai sukulaistensa luona, mutta osa majailee meidan johtajien ostamissa teltoissa ja tarkoitus onkin, etta rakennamme ensin naille, joilla ei ole muuta paikkaa asustaa. Ilma on viilentynyt taalla kovasti parissa viikossa, joten telttailu ei ole kovin miellyttava tapa asustaa pitkan paalle. Paivasaikaankin taytyy kayttaa pitkahihaista paitaa ja pitkia housuja aj tuolal kukkuloilla on tavallisesti viela hiukan viileampi kuin taalla alempana. Alla kuva yhdesta tuhoutuneesta talosta.

Kaytannon jakso lahestyy viikko viikolta. Saimme pari viikkoa sitten varmistuksen siita, etta olemme menossa Peruun koko porukka, mutta jakaudumme kahteen ryhmaan. Ryhmaytyminen tapahtui seuraavasti: saimme rukoiltavaksi varit punainen ja valkoinen (Perun lipun varit) ja pari paivaa aikaa pohtia asiaa. Emme saaneet keskustella valinnoista ennen perjantai aamua, jolloin kirjoitimme oikeaksi kokemamme varin paperilapulle. Ma koin vahvasti, etta mun ryhma on valkoinen. Saimme tietaa tulokset perjantai-iltana ja ihmeellista kylla, jako oli mennyt tasan. Mina oli niiden onnekkkaiden joukossa, joiden ryhmassa ovat kaikki miedan 4 poikaa. Onnekas siksi, etta he ovat ihan huippuhauskoja kaikki ja oon aina ollut sita mielta, etta miehet tuo tiimityohon letkeytta. Muutenkin meidan tiimi vaikuttaa oikein hyvalta. Mutta muistakaahan rukouksin, etta Herra voi entisestaan yhdistaa meita ja valmistaa hengellisesti kaytannon jaksolle. Me rakennamme tana viikonloppuna outreach-ryhmamme kanssa yhden talon, mika varmasti lisaa yhteenkuuluvuutta ja tutustumme entista paremmin toisiimme.

Niin kuin jo mainitsin ilma on viilentynyt kovasti. Sisatiloissa kuten meidan huoneessa on kuitenkin ihan lammin, mutta aamulla ja illalla saa kylla ulkona ollessaan pukea lampimasti. Aurinko ei ole pahemmin talla viikolla paistellut. Mutta mua lohduttaa se, etta siella Suomessa on varmasti viela kylmempi kuin taalla. ;) Ja Perussa on joka tapauksessa kuuma. Vaikkakin siella on kuulemma sadekausi silloin tammi-helmikuussa.

Edellisviikolla olimme koko porukka lomailemassa San Quantinissa, mika on noin 300 km taalta etelaan. Siella sattui eras hauskimmista tapauksista. Olimme kokoontuneet kokoustilaan ja tilaisuutemme oli ohitse. Ihmiset olivat tuoneet tyynyt mukanaan, koska istuimme lattialla. Huonetoverini Laurella, joka on todella hupaisa tyyppi, iski jotakuta tyynyllaan ja niin sai alkunsa tyynysotaturnaus. Ihmiset asettuivat rinkiin ja tappelijat olivat piriin keskella. Kaksi tyyppia alkoi juontamaan tilaisuutta ja kaikki muut hurrasivat ja kannustivat omaa suosikkiaan. Taistelijat vaihtuivat, mutta Laurella oli kehassa suurimman osan ajasta. Han oli todella viihdyttava taistelija. ;) Mutta kaikkein viihdyttavin kohta oli monien mielesta se, kun mina haastoin Laurellan ja yhden iskun seurauksena han kellahti kumoon!

Tanaan pojat olivat tehneet hauskan yllatyksen. Yhden tyttoporukan huoneesta loytyi iltapaivalla 500 ilmapalloa. He olivat puhaltaneet ne eilen illalla. Mun keuhkot ei oisi moiseen pystynyt. Kiitokseksi hauskasta yllatyksesta tytot siivosivat poikien huoneen, joka kipeasti kaipasi sita. Et ei voi muuta sanoa, kun et hauskaa riittaa. Siunausta ja voimia pimenevaan talveen!