Aika Icassa alkaa olla ohitse. Huomenna matkaamme linja-autolla Limaan, jossa rentoudumme kaksi vuorokautta ennen viidakkoon menemista. Yovymme hostellissa keskustan tuntumassa ja tapaamme myos toisen outreach tiimin, mita odotammekin innolla. He kavivat Machu Pichussa, josta olemme hiukan kateellisia, mutta toivotaan, etta viidakko on kokemusrikas.
Viime paivat ovat olleet huomattavasti kiireisempia kuin ensimmainen viikko. Viime viikolla kavimem useampana paivana lukioissa ja yliopistoissa esittamassa draamoja ja kertomassa Jeesuksesta. Nuoret olivat kiinnostuneita ja traktaatit vietiin kasista. Osa tilaisuuksista oli luokissa, osa kampuksella. Yhtena iltana kavastiin laheisessa kylassa, joka karsi pahoin viime elokuisessa maanjaristyksessa. Osa ihmisista elaa edelleen teltoissa. Esitimem draamoja ja todistimme ja lopuksi leikimme kylan lasten kanssa, jotka olivat superinnoissaan. Lauantaina menimme Pisco nimiseen kylaan, joka myoskin karsi pahoin maanjaristyksessa. Ensin teimme ovelta ovelle evankeliointia, jomka ei ole mun suosikkihommaa, koska Suomessa se on aika nihkeeta. Mut taalla ihmiset ottivat innolla vastaan jakamamme materiaalin. Meilla oli varikkaita lehtia, naisille ja miehille omat versioinsa. Liskasi meilla oli gideonien raamattuja, jotka vietiin kirjaimellisesti kasista. Oli mahtava kokemus nahda, kuinka ihmiset halusivat saada raamatun. Illalla osallistuimme paikallisen srk:n kokoukseen ja paikalla oli jonkin verran myos uusia naamoja.
Tanaan olemme siis viimeista paivaa taalla ja menemme iltapaivalla srkn nuorten kanssa pelaileen jalista ja ilmeisesti paikassa on myos uima-allas. Siis rentoa hengailua luvassa. Seurakunnan nuoret ovat tosi mukavia ja tulemme kylla varmasti ikavoimaan heita. Samoin Minnesota tiimin jasenia. Mut kokonaisuudessaan aika Icassa on ollut hyva. Talla hetkella olemme kaikki suurinpiirtein terveita, mutta saatte muistaa meita rukouksin, silal viidakossa on kaikkien mahdollisten tautien riski suurempi.
Perusta sen verran, etta tama maa muistuttaa mua jonkin verran Keniasta, mutta tama on kylla huomattavatsi kehittyneempi. Mut niilla on taal matatuja (toyota hiacen minibussi julisena kulkuvalineena), vaikkakaan nimi ei ole sama. Mut vaikuttaa silta et ihmisilal ei niinkaan oo omia au8toja vaan ne kayttaa tukutukuja (mopon ja auton risteytys) tai pienia keltaisia takseja, jotka sukkuloi teilla kuinka sattuu. Taalla Perussa julkinen liikenne on ihan huippuhalpaa Suomen hintoihin verrattuna. Menimme Piscoon hieno0lla bussilla ja matkaa oli noin 60 kilometria. Edestakainen matka maksoi alle 2 euroa per naama. Taksi keskustaan maksaa 4 hengelta 60-70 senttia. Jaatelokaan ei ole hinnalla pilattu. Kaksi pienta palloa maksaa 25 senttia. Joten voitte kuvitella, etta jaateloa tulee ostettua harvase paiva. Puolen litran limsapullo on about 50 senttia.
Mita lahemmaksi kotiinpaluu alkaa tulla, sita innostuneempi alan olla asiasta. Ihana elaa taas normaalielamaa 5 kuuakuden kommuunielaman jalkeen. Lisakis kaipaan teiat perhetta, ystavia ja suomea yleensa. Pian nahdaan!
1 kommentti:
Uusia haasteita kohti..viidakko!!!kuulostaa jo sanana vähän vaaralliselta.on mukava kuulla et kotosuomi ja koti on siel tullu mieleen..niin mekin täällä kotona odotetaan kovalla innolla ja lasketaan päiviä..et koska sä tuut <3<<3 MUISTETAAN TEITÄ KAIKKIA RUKOUKSIN ! Toivotamme siunausta ja varjelusta <3
Lähetä kommentti