Vähitellen alan tajuta, että lähtö on ihan oikeasti edessä. Eikä siihen ole enää kuin vaivaiset 8 yötä. Oikeastaan se on pelkästään siistä. Onhan tätä odotettu tapahtuvaksi jo ainakin vuosi. Tietysti odotus on tiivistynyt loppua kohti. Vielä muutama kuukausi sitten lähtö tuntui edelleen utopistiselta, mutta valmisteluja tehdessäni asia on todentunut kummasti.
Fiilikset lähtöä koskien ovat ainakin vielä pelkästään positiiviset. Aina vaan kylmenevä Suomen syksy vahvistaa näitä tuntemuksia. Siellä kun ei lämpötilan missään vaiheessa seuraavan viiden kuukauden aikana pitäisi vajota alle nollan ja näillä hetkillä päivälämpötilat liikkuvat 25 asteen kieppeillä. Yölläkin lämpöä on vielä 20 asteen verran. Ei ollenkaan hullumpaa. Ja sitten kun ilma alkaa Ensenadassa viilentyä, me lähdetään outreachille etelämmäksi.
Outreachin ansiosta mulla on nyt sitten ihan kunnon rinkka, makuupussi ja makuualusta. Ehkä mä alan jatkossa harrastamaan vaeltamista tai jotain vastaavaa. Välineistöstä ei ainakaan pitäisi olla kiinni. Harmi vaan, kun toi telttailu ei ole mitään mun lempipuuhaa. Niinkus tiedätte sieltä on huomattavan nihkeää heräillä aamulla. Mutta voihan se olla, että tämäkin reissu taas karsii meikäläisen liiallista mukavuudenhalua, joka meinaa välillä saada otteen ja mä oon ihan kunnon eräjorma sieltä palattuani. Vi ses...
1 kommentti:
Vähän paras idea trää blogin kirjottelu, hienoo päästä seuraan sun elämääsi täält sit ku oot siel kauuuuukana.:)
Lähetä kommentti