Rohkaisua ja ruusuja

Ensimmaiseksi haluan toivottaa mamalle onnea ja siunausta syntymapaivan johdosta. (Ja vinkkina voin ilmoittaa, etta allekirjoittaneenkin synttarit lahestyvat kovaa vauhtia, etta paketit pitas olla jo matkalla ehtiakseen perille ajoissa. ;) Meilla on mun syntymapaivana taalla taasen partyt. Talla kertaa kyseessa on jonkin sortin naamiaiset joulun kunniaksi eika mulla oo viela hajuakaan asusteesta. Paras puku kuulemma palkitaan ruhtinaallisesti.



Edellisviikko oli kaikesta kiireestaan huolimatta huippuviikko. Torstai ja perjantai paivat olivat opetuksen osalta todella voimallisia. Tan viikon aiheena meilla oli Jumalan aanen kuuleminen ja alkuviikosta kaytiin vahan teoriaa ja loppuviikko sit olikin oikeestaan pelkkaa kaytantoo. Torstaina me luovuttiin asioista, jotka estaa meita kuulemasta Jumalan aanta. Jos ne oli abstrakteja asioita, ne kirjotettiin paperille, joka heitettiin tuleen, mutta osa poltti ihan konkreettisia tavaroita. Sit me kuunneltiin, mita Jumalalla on meille sanottavaa meista ja hanen suunnitelmistaan meidan varalle. Perjantaina jokainen sai henkilon nimen jonka puolesta rukoilla ja kuunnella Jumalaa. Loppupaivasta me sit jaettiin, mita kukin oli kuullut aj oli todella mahtava huomat, miten Jumala kaytti meita kaikkia siunaamaan toisiamme. Ja parasta oli tietysti tajuta etta Jumala puhuu meille ja me voidaan kuulla hanen aanensa.



Torstai illan kiitospaivan lounas oli verrattavissa meikalaisten joulupoytaan ja ilmeisesti tyylikin on samanlainen lei syodaan niin plajon, etta napa paukkuu. Ma kykenin onneksi aika hyvin hillitsemaan itseni enka sit lahteny ollenkaan santsaamaan. Poydassa oli kalkkunaa, kinkkua, perunamuusia, jonkin sortin pavunvarsisekotusta (en tehnyt sit lahempaa tuttavuutta), sweet potatos eli makeaa perunaa vaahtokarkkkien kera ja makoisaa kastiketta lihoille. Lisaksi oli kahdenlaista salaattia. Toinen sisalsi hedelmia, kookosta ja vaahtokarkkeja. Toi vaahtokarkkien lisaaminen ruokaan ja salaatteihin on kylla ainakin meikalaiselle ihan uutta eika valttamatta mikaan maailman paras keksinto. Illan kruunasi kyky-show, jossa saimme nauttia toinen toistaan riemastuttavimmista esityksista. Oli lauluja bandin kera ja yksin, korkealaatuista stand-up komiikkaa, taikatemppuja, sketseja, sound of musicin Ensenada versio jne. Illan kruunasi Jean-Philipin (sveitsilainen edellisen opetuslapseuskoulun opiskelija) tulishow.

Perjantaina iltapaivalla meidan ryhman pojat pyysi meidat hatatapaamiseen kokoussaliin. Olimme kaikki paivaunilla ja hiukan nareissamme keskeytyksesta. Pojat vaikuttivat niin totisilta, etta paatimme kuitenkin noudattaa kutsua. Siella he sitten vain halusivat sanoa meille, etta ne arvostaa ja rakastaa meita tosi paljon ja on tosi ilosia, etta ne saa tehda tan opetuslapseuskoulun just meidan kans. Kun me sit palattiin meidan huoneisiin, jokaisen sangylla oli punainen iso ruusu. Eikos oo kultasia naa meidan pojat!!!!! (ps. Ottakaahan mallia!) Me oltiin ihan tyodella otettuja joka ikinen.


Viikonloppuna olin rakentamassa ja paasin talla kertaa oppimaan uusia hommia, kuten asentamaan sahkolinjaa pistokkeisiin ja valokatsijoihin. Luulen, etta nyt 3 rakentamiskerran jalkeen tiedan suurinpiirtein kaikki toivon talot talojen rakentamisosiot. Olin rakentamassa Ensenadalisen ryhman kanssa ja sain harjoittaa espanjankielentaitoani, joka on kylla edelleen tosi surkea. Mutta hauskaa oli yrittaa selittaa heille, mita osioita maalata millakin varilla jne.


Sunnuntai-iltana meilla oli kokoontuminen, josta ilmoitettiin perjantai iltana, mutta kokoontumisen sisalto oli salaisuus. Kokooontumisessa meille ilmoitettiin, etta muutamme viikoksi Tijuanaan, joka on yksi San Diego Bajan Missionuorten toimipisteista ja aivan USA:n rajan tuntumassa. Saimme 30 minuuttia aikaa pakata ja niinpa taalla sita nyt ollaan. Taa on melko paljon suurempi city kuin Ensenada ja sijaitsee myos meren rannalla. Olimme eilen eraassa puistossa evankelioimassa ja meikalainen oli sit valittu todistamaan ensimmaisten joukossa. Ihan yllattavan hyvin homma sujui enkuksi ja espanjankielen tulkin kanssa vaikka mulla ei juurikaan ollut aikaa valmistautua. Viikon aiheena on hengellinen sodankaynti Dean Shermanin johdolla ja todella mielenkiitoiselta vaikuttaa nain 2 ensimmaisen paivan jalkeen.

ps. Lisaan kuvia myohemmin, kun paasen taas oman koneen aareen. Se on nyt 100 km paassa Ensenadassa.