Elamaa Icassa

Ensimmainen viikko taalla Icassa sujui pitkalti hengailun merkeissa. Ja viikonloppuna sitten suurin piirtein puolet ryhmasta oli sairaana. Vatsatautia ja kuumeilua. Perjantai aamuna meidan englantilaisvahvistus carl herasi kovaan vatsakipuun ja puolilta paivin he menivat johtajamme Nickin kanssa laakarin vastaanotolle. Diagnoosiksi epailivat umpparia tai muuta tulehdusta suolistossa. Kokeiden tulosten selvittya umppari vaikutti todennakoisemmalta ja niinpa han meni sairaalaan operoitavaksi. Leikkaava laakari epaili umpparin jo puhejennneen, mutta onneksi nain ei kuitenkaan olltu kaynyt. Carl oli sairaalasssa 3 paivaa ja voi nyt jo hyvin. Leikkaushaava on pieni ja todella siisti. Kiitos rukoustuesta! Mutta han ei voi tehda mitaan fyysista tyota kokonaiseen kuukauteen ja draamojen esittaminen on myoskin kiellettya. Ja han kun 0oli yks meidan parhaista nayttelijoista.

Toinen viikko olikin sitten hiukan tiivistahtisempi. maanantai kului viella chillaillessa ja tervehtyessa, mutta tiistaista lahtien aamut aherrettiin rakennustyomaalla ja illat nuoriskonfferenssissa seurakunnalla. Taalla Icassa oli syksylal maanjaristys, joka tuhosi tuhansia taloja ja niinpa olemme rakentamassa taloa yhdelle seurakunnan perheelle. Oikeastaan emme ole viela rakentaneet mitaan vaan tuhonneet vanhoja rakennelmia aj se on yllattavan rankkaa puuhaa. Herasimme kuuden aikoihin ja aloitimme tyot seitseman aikoihin, koska puolilta paivin alkaa olla niin kuuma, ettei tyonteosta oikein enaa tahdo tulla mitaan. Tyon olis tarkoitus jatkua talla kolmannella viikolla huomisesta lahtien.

Nuorisokonferenssi alkoi joka ilta (ti-la) viiden aikoihin ja kesti puoli kymmeneen. Ohjelmassa oli ylistysta, opetusta, meidan draamoja, todistuksia jne. Sain kunnian olla puhevastuussa ekskiviikko iltana ja aiheena oli kutsun ja tarkoituksen loytaminen elamaan etenkin ammatillisessa mielessa. Kun Elizabeth pyysi mua tuohon tehtavaan, olin itse asiassa etta jes, tasta ma puhun oikein mielellani. Vaikak puhe oli enemman opetus kuin pelkka todistus puheenvuoro ja tosiaan en kuksi, en ihme kylla ollut hermostunut. Ja puhe meni tosi hyvin. Minnesota basen johtajakin kiitteli kovasti ja naureskeli, et ma olin varastanut sen DTS opetuksen, koska se oli hyvin pitkalti samoilla linjoilla. Mut se oli mahtava kokemus ja etenkin se et selviydyin siita niin hyvin. Kun me ollaan Kristuksessa, kaikki on mahdollista!

Olemme ehtineet jo viettamaan pari rentoa hauskanpitopaivaa. Ekalla viikolla me oltiin hiekkalautailemassa. Taal Perussa on rajusti sellasta hiekka-aavikkoa ja niinpa ne on perustanut tanne lumilautailun vastikkeen: sandboarding eli hiekkalautailun. Lasketeltiin jyrkkia rinteita alas hiekkalauladalla vastallaan maaten. Se oli ihan ylisiistia!!! Sit me ajeltiin siel hiekkadyyneilla semmosella omanlaisella autolla. Sekin oli huippua, varsinkin kun meidan kuski oli hurjapainen. TOissapaivana eli lauantaina me oltiin moottoriveneilemas Tyynella merella. Mentiin lintusaarelle, josta loytyi pelikaaneja, lokkeja, pingviineja, juu ihan oikeita pingviineja ja jotain muita lintuja. Ja niita oli ihan tuhottomasti. Seilailtiin siel sellaset pari tuntia ja lahes jokainen sai ihonsa karvennettya. Ma poltin hiusrajani otsalla niin pahasti, et siihen nousi oikein rakkuloita. Mut eikohan se tasta. Aurinko on taalla polttava ja kuuma! Ens kerralla ehka hiukan enemman ja useammin aurinkorasvaa....

Perulainen kulttuuri alkaa tulla tutuksi. Jos kokous alkaa viidelta se tarkoittaa, etta me aletaan valmistautua lahtoon viidelta. Suunnitelmat vaihtuu yhtenaan. Pastori kertoo tuntia ennen kokousta, etta illan todistajan onkin tarkoitus pitaa paapuhe. Ja niin edelleen. Seurakunta on tosi huippu. Ihmiset on innoissaan Jeesuksesta ja pastori on ihan huippu.