Lähtöitkua vailla

Kohta se on menoa. Päivät Suomessa käyvät vääjämättä vähiin ja pientä kipristelyä jo tuntuu vatsan pohjalla. Viimeinkin. Ylihuomenna olisi tarkoitus lähteä jo päivällä Helsinkiin, jotta pääsee ajoissa nukkumaan. Pitäisi olla pirteänä aamukuudelta lentokentällä ja valmiina parinkymmenen tunnin matkustamiseen. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, menomatkalla on sen verran täpinöissään, ettei nukkumisesta tule mitään. Kun pääsen perille San Diegoon, kello näyttää vasta varttia vaille kuutta illalla. Onneksi on viikonloppu aikaa toipua aikaerosta, ennen kun itse opiskelu alkaa.

Taakse jäänyt viikonloppu sujui pitkälti läksiäisten merkeissä. Lauantaina nuorison juhalapaikkana toimi legendaarinen Riskun mökki, joka sopiikin moiseen puuhaan täydellisesti. Porukkaa oli mukavasti, vaikka enenmmänkin olisi mahtunut. Ikävä kyllä Jyväskylästä ei saatu nyt edustusta paikalle päällekkäisyyksien vuoksi, mutta lupasin järjestää sitäkin rajummat takaisintulojuhlat ja ilmoittaa ajankohdan ajoissa. Yllärivieraita kuitenkin saimme, vieläpä melko tunnettuja sellaisia. Iltaa vietettiin rauhallisissa tunnelmissa pöydän antimia nautiskellen, ystävien kanssa tarinoiden ja saunoen. Ilta huipentui spoon-matseihin "teinien" kanssa. Tämä seuraava sukupolvi ei ollutkaan ennen pelannut tätä mainiota kontaktilajia, joten ilolla opastimme heidät sen saloihin.

Sunnuntaina minut siunattiin matkaan Kihniön vapaaseurakunnan puolesta. Tilaisuus oli oikein onnistunut ja seurakuntalaiset olivat saapuneet paikalle runsaslukuisesti. Oli mahtava vaihtaa halauksia ja toivotella siunauksia puolin ja toisin. On hienoa lähteä toiselle puolelle maailmaa tietäen, että esirukousrintama on kunnossa. Yllätyksekseni monet tukivat lähtöäni myös taloudellisesti, seurakunta mukaan lukien. Iso kiitos teille kaikille ja Herra palkitkoon uhrauksenne!

Viimeiset pari päivää onkin sitten vierähtänyt pakkaamisen parissa. Kaikki mukaan otettava roina on levitetty siististi sohvalle ja siitä niitä sitten pitäis alkaa mahduttamaan matkalaukkuun ja rinkkaan. On se vaan vaikeeta tietää esimerkiksi mitä vaatteita kannattaa ottaa mukaan ja mitä ei. Viisi kuukautta on kuitenkin melko pitkä aika. Mutta niin kun Heini päivällä sanoi, kun on passi, viisumi, lentoliput ja rahaa, niin toimeen tulee. Joten mitä sitä turhaa stressaa.