Here I am eli perilla ollaan. Ja tasta lahin blogissa ei enaa minusta riippumattomista syista nahda pisteilla varustettuja a tai o kirjaimia. Pahoittelen!
Lahdin siis kotoa jo torstaina kohti paakaupunkiseutua. Aiti lahti mua kyyditsemaan, koska hanella sattui olemaan tyokeikka perjantaina Klaukkalassa. Niinpa mennessa poikkesimme hyvastelemassa Teijan, joka avuliaasti oli paivalla hakenut minulle hiukan dollareita Forexilta ja muuta pienta mistapa muualta kuin Henkka Maukalta. Siita jatkoimme sitten Niikoille, joiden luona saimme nauttia mahtavasta vieraanvaraisuudesta. Talon emanta Sarita herasi vapaaehtoisesti puoli kuudelta laittamaan meille aamupalaa vaikka oli menossa vasta iltavuoroon. Wau! Niinpa aippa heitti mut sitten kuuden aikoihin Helsinki-Vantaan lentoasemalle, josta jatkoin matka tekoa yksinani.
Ensimmainen lento tapahtui Finnairilla ja suuntautui Lontoon Heathrowlle. Kaikeksi onnekseni viereeni istahtti puhelias nuormies Turkkusesta ja nain ollen matkan teko sujui mukavasti eika ehtinyt kauheesti jannitella. Han jai Lontooseen aj niinpa tiemme erosivat. Lontoossa mun ei tarvinnut vaihtaa terminaalia, joten vaihto sujui melko kivuttomasti. Turvatarkastuksiakaan ei tainnut olla kuin yksi, mutta siina piti sit riisua takki ja kengatkin pois.
Lento Lontoosta San Franciscoon oli matkan pisin lento. Se kesti noin 11 tuntia. Onneksi viihtymiseen on panostettu. Koneesta loytyi jokaiselle oma pikku tv-ruutu, josta sai valita elokuvia tai tv-sarjoja mielensa mukaan aj vaihtoehtoja oli paljon. Niinpa kattelin aikani kuluksi, jonkun elokuvan (en muista nimea enaa), pakoa (ikava kylla siel oli vaan 1. tuotantokauden jaksoja), tohtori housea jne. Ja 11 tuntia hurahti yllattavankin nopeasti. Ihan koko aikaa en tollannyt sita ruutua. Alkumatkasta saatiin ruuaksi currykanaa ja lahempana maaranpaata tarjosivat viel valipalaa. Yritin myoskin nukkua, jokseenkin huonolla menestyksella.
Koska San Fransisco oli ensimmainen laskeutuminen USA:ssa, jouduin tullaamaan mun tavarat ja mun viisumit ynna muut tsekattiin. Onneksi olin vakuuttava ja paastivat mut maahan. :) Mut siis oikeesti noin kaytannon asiat suju tosi jouhevasti, et kiitos Taivaan Iskalle. San Fransisco oli mukavan nakonen kaupunki ainakin ilmasta kasin. Nain ihan hyvin mm. Golden Gate sillan. Kavin ihan tarkotuksella muutaman metrin kavelemas lentokentan pihassa, et voin sanoa kayneeni San Franciscos. ;)
Lopuksi oli viel puolentoista tunnin lento San Diegoon. Se olikin nopeasti ohi ja niinpa riensin koneesta hakeen ei niin keveita matkalaukkuani ja rinkkaani. Tavarat saatuani aloin etsiskella katseellani YWAM(missionuorten lyhenne)-kylttia. Ei nakyny. Mietin jo varasuunnitelmaa, mut sit sellanen pirtsakka nuori nainen tuli ulko-ovesta sisaan ja kysy oonko ma Tiina ja oonhan mina. Hypattiin valkoiseen vaniin (eli tila-autoon) ja lahdettiin kruisaileen San Diegon keskustaan, kun tarkoitus oli ootella viela kahta muuta opetuslapseuskoulun tulevaa opiskelijaa. Hakijat Lindsay ja Stephanie oli todella mukavia tyyppeja ja tulen heidan kanssaan hyvin juttuun. Molemmat olivat naimisissa ja kuuluvat miestensa kanssa Ensenadan vakituiseen henkilokuntaan.
San Diego on todella kaunis kaupunki , jonne kannattaa kylla pistaytya jos kulku passaa. Todennakoisesti mekin mennaan sinne joskus, kun on viikonloppu vapaata. Kaupassa kaytyamme kavimme noukkimassa lentokentalta englantilaisen Carlin. Hetken aikaa keskustassa pyorittyamme menimme sitten hakemaan Philipia, joka on taas Sveitsista, mutta jolla on myos amerikan kansalaisuus. Lindsay kierteli ympari terminaalia eika Philipia vaan alkanut loytymaan. Lopulta kavi ilmi, etta Philip oli kyllastynyt odottamaan ja lahtenyt jonkun muun porukan kanssa keskustaan hotelliin. Useampien puhelinsoittojen jalkeen lahdimme etsimaan kyseista hotellia, jotta saisimme Philinkin mukaan Meksikon puolelle. No kun sitten lopulta onnistuimme loytamaan paikan ja Phil oli kyydissa, han huomasi hukanneensa rahapussinsa, jossa oli vain vaatimattomat 500 dollaria eli sellaset 700 euroa. Poika oli ihan sekasin, mutta lopulta rahapussi loytyi matkatavaroiden seasta peraluukusta. Eli aikamoinen tapaus tama Phil.
Kaikkien naiden vaiheiden jalkeen lahdimme vihdoin ajamaan kohti Ensenadaa. Rajan yltiys oli helppoa. Sen kun vaan ajoimme ohitse. Emme siis vielakaan omista Meksikon viisumia, mutta ilmeisesti se olisi hankittava lahipaivina. Matkalle mahtui viela yksi kommellus, kun autostamme loppui bensa noin 15 kilometria ennen maaranpaata. Onneksi eras heppu Ensenadan henkilokunnasta tuli meita auttamaan ja olimme vihdoin klo 1 yolla tata paikallista aikaa perilla. Suomessa kello oli tuolloin siis 11 lauantaiaamuna. Olin ollut hereilla tulloin about 30 tuntia ellei lentokoneessa nuokkumista lasketa. Voitte arvata etta hiukan jo vasytti. En kuitenkaan jaksanut nukkua tanaan eli lauantai aamuna kuin 10.
Taa missionuorten mesta on siis Tyynen meren rannalla ja oikein mukava paikka. Me asutaan 6 henkea aina samassa huoneessa, josta loytyy sit oma vessa suihkun kera. Laitan muutaman kuvankin kunhan ehdin. Mutta kaikki on mennyt tahan asti hienosti. Kiitos kaikille tuesta ja rukouksista! Kirjoittelen vaikka ensi viikolal lisaa. Yritan olla tulevilal kerroilla hiukan lyhytsanaisempi. :)
4 kommenttia:
Tuo Phil oli kyl aika hauska tapaus, mutta onneks kaikki sitten löytyi sekä mies että rahapussi. ;) Matka sinne tuntui kyllä olevan melkoista touhua, mutta onneks kaikki lopulta meni hyvin. :D
Tuo paikkahan vaikuttaa ihan tosi mukavalta, että oikei Tyynen meren rannalla, kyllä kelpaa. Katsotaan, mitä jatkoa seuraa...
Onpa hyvä että saatiin susta vähä tietoo, et oot perillä ja kunnossa.;) Äitee on susta ollu jo huolissaan. Rakkaita terkkuja ja siüt. Pistetään mailia puolin et toisin. Pärjäile!
Olipa matka!:D Mut ihana että turvallisesti perillä ja paikka vaikuttaa aikas upeelta.. Siudeja kovastipaljo, jatkoa odottaen..:)
eiku just tollasia pitkiä tekstejä! ihan uppouduin sun maailmaan!! nauti kaikesta ja kärsivällisyyttä kielen kaa alkutakkuiluun, sekä kulttuurien sekamelskaan!!
Lähetä kommentti