Matkantekoa

Terveiset taalta lampimasta Perusta. Lahdimme liikenteeseen ENsenadasta maanantai-iltapaivalla ja lkensimme tosiaan ensin Tijuanasta Meksiko cityyn, joka on yksi maailman suurimmista kaupungeista ja voin kylla sen uskoa. Ilmasta kasin kaupunki naytti jatkuvan joka suuntaan tosi pitkalle. Olimme Mexico cityssa puoli 12 aikoihin, joten uusi vuosi vaihtui kenmtalla hengatessa. Meiudan ryhman vetaja Nick antoi mulel matkalaukkunsa lentokoneessa ulso kannettavaksi ja mahan otin sen uskollisesti ja menin ootteleen oman rinkkani saapumista matkatavarahihnan aareen. Istahdin tan pienemman matkalaukun paalle ja niinpa hetken paasta yksi koneen piloteista saapuu mun luo tiukan nakoisena ja sanoo, et sina istut mun laukun paalla. Ma kun olin supervarma et se on Nickin sanoin, et ootko sa tosissa? Mut ku se naytti edelleen tosi totiselta, nousin seisoon ja se tarttu laukkuun ja osoitti mulle kuinka laukun kyljessa oli lentoyhtion logo. Kerrassaan noloa, mutta samalla niin viihdyttavaa. Nickin samantyyppinen laukku olikin ruumassa ja loyty hihnalta.

Odotusaika oli reilu 6 tuntia ja koska uudenvuoden yona kaikki putiikit oli kiinni eika muita matkailijoita juurikaan nakynyt, leiriydyimme lentokentan kaytavalle makuualustojemme ja -pussiemme kanssa. Joskus neljan aikoihin me sit siirryttiin vihdoin lahtoselvitykseen ja sen jalkeen jouduttiin takkuaan jonkun papereiden kanssa. Oikeesti meidan ois pitanyt maksaa siita lapusta 45 dollaria per naama mut mukava virkailija seta anto sen meidan ryhmalle ilmatteeks. Jes. Sit ku oltiin viimein kavelees kohti konetta ne kuulutti, et viimenen kuulutus tahan koneeseen ja jos ette ala saapua me poistetaan teidat laukut koneesta turvallisuussyista. Niinpa me juoksujalkaa kipitettiin koneelle ja paastiin kaikki sisaan. Loppumatka sujukin ilman suurempia kommelluksia. Poikettiin viel Panama cityssa ja sit oltiinkin Limassa.

Limassa meita oli vastassa pari paikallista kaiffaria ja niiden johdolla siirryttiin takseilla hostellille. Ja varmaan yski parhaista yllatyksista oli, et me saatiin kaikki oma yhden hengen huone kylppateineen. Oma huone ja kylppari 3 ja puolen kuukauden kommuunielaman jalkeen tuntu todella luksukselta. Mahtavaa fiilista himmensi hiukan 38.4 asteen kuume, mut silti se tuntu hyvalta.

Seuraavana paivana me sit ajettiin linja-autolla Limasta Icaan. Matkanteko kesti noin 5 tuntia, mut bussi oli oikein miellyttava ja puuttuvaa ilmastointia korvasi hyvin avattavat ikkunat.

Jatkuu kunhan kirjoittajalla taas on aikaa...